polku – Meiän metsä

Munterossa 19.8.2020

Kesäloman jälkeen retki-innostus on monesti ns. hakusessa pitkälle syksyyn. Tänä kesänä Annan pakollinen tauko keskellä kesää aiheutti kuitenkin retkikärpäsen puremia jo elokuussa. Myös arkisin.

Torstain etätyöpäivän päätteeksi lähdettin Ferdin kanssa hakemaan Anna töistä ja ajettiin pienen evästyksen jälkeen Lappeenrannan Munteroon. Googletetusta suunnistuskarttapohjasta pääteltiin polkureitti, josta tulisi paitsi hyvä iltalenkki Ferdin kanssa, niin pieni retki tuttuun, mutta samalla tuntemattomaan paikkaan. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta?

Muntero sijaitsee Lappeenrannan länsipuolella, Salpalinjan maisemissa. Läheisen asuinalueen rajat laajenevat kohtia metsiä ja pian tätä polkureittiä ei ole enää tässä muodossa järkevä käyttää. Harmillista, mutta sellaista se nyt vaan on.

Polku kiertelee pitkin soiden varsia Rovonlahden rantaan, joka on Pien-Saimaata Lappeenranan, Lemin ja Taipalsaaren rajavesillä. Ilta oli hieno, lämmin ja luonto oli kaunista, jos sitä asuinalueen valtausta ei oteta huomioon. Kiva retki – mihinköhän sitä viikonloppuna menisi?

Suota ja harjuja, eteläkarjalaista maisemaa Salpalinjan kupeessa.

Muuten on hiljaista, mitä nyt rakennustöiden ääntä vähän kuuluu.

Reitti ei ole ihan helpoimmasta päästä, merkintöjä ei ole.

Sijainti: Muntero, Lappeenranta

ETRS89 (~WGS84)
61° 3,30082′, 28° 2,66234′

Kammiovuori 25.3.2020

Ja kun vuorten valloitusten makuun on päästy, niin niitä pitää saada kokea lisää. Naapurikunta Sysmästä löytyy Itä-Hämeen korkein kohta, Kammiovuori. Se puolestaan kohoaa 220 metriä mpy. Parkkipaikka on jossain 105 metrin käyrällä, joten nousumetrejä huipulle tulee ihan mukavasti. Kohteen kuvauksessa mainitaan, että sieltä löytyy myös iso siirtolohkare Linta ja Hiskianluola (tai Hiskiaan luola). Varmasti hyvät näkymätkin, ollaanhan ihan Päijänteen vieressä.

Parkkipaikalta Kammiovuorelle vievä polku nousee melko jyrkästi kohti huippua. Hiljakseen kävellessä ja Ferdin haistellessa tuoreita hajuja matka eteni kuitenkin mukavasti. Polku on aika hyvässä kunnossa. Matkan varrelle jää laavu, johon ei kuitenkaan menomatkalla vielä poikettu. Hiskianluola on hyvin viitoitettu ja vaikuttava paikka onkin. Geokätköilylle oiva paikka. Alueella on muutenkin jonkun verran luolan tapaisia.

Huipulta näkymät eivät vielä avaudu, vaan matkaa pitää jatkaa vuoren hieman matalemmalla sijaitsevalle ulokkeelle. Ja voi että mitkä maisemat!!! Uskomatonta, että Etelä-Suomesta löytyy tällaisia paikkoja. Tuuli tuivertaa kovasti, joten maisemien ihailua pitää tehdä vauhdilla.

Takaisin päin kierrettiin pohjoisen ja idän kautta, jossa olikin vielä lunta tarjolla. Lähellä polkujen yhtymäkohtaa löytyy siirtolohkare Linta, joka on varsin vaikuttava kivi. Paluumatkalla poikettiin evästämään laavulle ja palattiin alas parkkipaikalle. Erittäin hieno paikka, jota voidaan suositella myös koiran kanssa liikkuville! Koko lenkin pituus oli meillä 5 kilometriä.

Maisemia Kammiovuorelta. Kauempanan taustalla häämöttä Päijänne.

Rinteellä olisi ollut hyvä evästyspaikka, jos ei olisi tuullut näin mahdottomasti.

Mitäs täällä on? Vähän liukkaat maastot ihmetellä ja edetä.

Lisätiedot: Visit Päijänne-sivusto

Sijainti: Kammiovuori, Vintturi, Sysmä.

ETRS89 (~WGS84)
61° 41.8567′, 25° 42.1716′

Laavu & nuotio 20.10.2019

Syksyn edetessä ollaan pidennetty ja monipuolistettu retkiä Ferdin kanssa. Uusia paikkoja, uusia polkuja ja eri pituisia retkiä. Kävelty matka ei ole vielä kovin pitkä, mutta retkillä tarvitaan paljon muutakin. Aluksi mukaan lähti vain kevyet varusteet ja eväät. Pari viikkoa sitten tehtiin jo lounasta paikan päällä ja tänään jopa sytyteltiin nuotio!

Tämän päivän retki tehtiin Suomenniemellä, tutussa paikassa. Irja Hannosen luontopolku on hieno paikka ja hirvenmetsästysaikaan myös ympäristö, jossa ei tarvitse tiirailla jatkuvasti oranssipukuisia.

Ainoa, jolle pitkospuut eivät olleet liian liukkaat.

Kaikin puolin onnistunut retki. Tuntuu, että retkelle lähtö sujuu rennommin ja paikan päällä pystyy paremmin keskittymään olemiseen. Eikä hösäämisen vähentyminen harmita yhtään.