No ei ihan, mutta melkein. Ollaan käyty jo useampana vuotena Lapissa heti alkutalven lumilla. Niin tänäkin vuonna. Matkakohteeksi valikoitui Pyhätunturi. Perille pääsee yhdessä päivässä, ilman väliyöpymisiä, eikä ajomatka ole kuin 850 km. :)
Yritettiin pelata varman päälle ja siirrettiin reissun ajankohtaa parilla viikolla eteenpäin. Nyt oli siis kyse itsenäisyyspäiväviikosta – silloinhan lunta on varmasti jo paljon. Aikaisempina vuosina lumitilanne aiheutti jännitystä vain 2016, jolloin lumi tuli Ylläkselle käytännössä viikkoa ennen reissua.
Nyt tilanne oli toinen. Lunta ei ollut juuri nimeksikään. Mutta minkäs sille voi, on vain sopeuduttava. Ehdotukseni pyörien mukaan ottamisesta hylättiin, mutta muuten varauduttiin enemmän jalkapelissä kulkemiseen kuin hiihtämiseen. Liukulumikengät eli meiän sukset oli toki mukana nekin.
Soutajan valloitus.
Soutajan rinteessäkin lunta on vain nimeksi.
Kohti huippua.
Vähän vielä tarvitsee lunta hiihtämiseen. :D
Siellä on, pohjoinen.
Isokurun maisemia.
Jalan kohti Noitatunturia.
Valoa on tarjolla vain hetkeksi.
Muistutus.
Tiimimme nousee kohti Noitatunturin huippua.
Jussi, tunturin valloittaja.
Saimme palautetta reitin vaativuudesta.
Nooh…ei kai tuo niin vakavaa ole.
Loppuviikosta lunta oli jo vähän enemmän.
Suolla valoa ja lunta on sopivasti.
Lintutorni Tunturiaavan luontopolulla.
Tunturiaavan luontopolulla.
Talven taikaa.
Rauhallista on.
Pitkän tauon jälkeen tuli todella hyvä mieli, kun sai istahtaa päivätuvan penkille ja syödä eväitä kaikessa rauhassa.
Edellisen jutun tiimoilta mainitsin, että tarjolla on myös video. Innostuin kuitenkin tekemään neljä erillistä huippuvideota, joten tässäpä ne olkaa hyvä! Onpa muuten myös blogipostaus nro 120.
Tästä kesästä voisi kirjoittaa monta tarinaa. Koska omassa blogissa saadaan itse valita mitä tehdään, niin päätettiin keskittyä siihen mielenkiintoisimpaa tulokulmaan, muinaisvuoristoihin ja -rantoihin (hih, mie päätin). Kesälomareissulla on etsitty ja löydetty meille uusia muinaisvuoristojen jäänteitä ja kivikkoisia merenrantoja. Meillä kun ei lomalla ole kiire, nii mennää sieltä missä on jotain kiinnostavaa. Ei oo ruuhkia, eikä kyllä oikein mitään palveluitakaan. Onneksi on trangia, jääkaappi ja reilusti reipasta retkimieltä. Muutenkin kun tykätään olla enimmäkseen kaksisteen.
Suomessa on laskutavasta riippuen noin 30 yli 1000 metriin ylettyvää tunturin huippua. Myö ei olla Käsivarren tuntureita juuri koluttu ja siksi mieluisimmat maisemat löytyvät ihan muista vuoristoista. Ihan kaikista paikoista ei tullut otetuksi kuvia tai videota, mutta tässä jotaikin viime kuukausien maisemista ja paikoista (merenpinnan yläpuolella lyhennetään kaiketi mpy., mutta m.p.y näyttää arvokkaammalta). Julkaisen vähän myöhemmin myös aika meiän näkösen videonkin aiheeseen liittyen.
Pyhävuori 129 m.p.y, Lapväärti, Pohjanmaa
Heinäkuussa käytiin uiskentelmassa Spitaalijärvessä Lauhanvuoren kansallispuistossa ja paluumatkalla reitti vei mm. Pyhävuorelle, jossa paikallinen geokätkö jäi kuitenkin antautumatta. Myös viereisellä mäellä olevaa Susiluolaa käytiin tutkailemassa melkoisen kesäukkosen säestyksellä.
Simpsiön vuori 132 m.p.y, Lapua, Pohjanmaa
Simpsiön vuorella Anna on joskus pienempänä lasketellut, mie en ollut koskaan käynyt paikalla aikaisemmin. Harmittavasti näkötorni oli suljettuna ilmeisesti turvallisuussyistä. Täältä jäi matkaan parikin positiivista geokätköloggausta.
Pyhitys 422 m.p.y, Taivalkoski, Pohjois-Pohjanmaa
Pyhitys on vaara tai tunturi, varmaan vähän makuasia. Täällä käytiin edellisen kerran häämatkalla ja nyt siis uudestaan. Mahtava paikka, josta avautuvat näkymät saa ainankin miun sykkeet nousemaan. Kipuamisellakin saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa :)
Pyhitykseltä näkee kauas Kuusamon vaaroille asti. Horisontin vaarojen tunnistaminen on haastavaa, mutta teen sitä silti aina yhtä innoissani. Tämän kuvan äärilaidassa ovat niin Rukan vaarajono kuin Iivaarakin. Ruuhkaa ei enää elokuun alun arkiviikolla ollut täälläkään.
Pyhitykselle vievän tien varrelle jää Soiperoisen alue, jossa on kirkkaita harjulampia ja tietenkin niitä harjuja. Erittäin rauhallista ja kaunista.
Iivaara, 470 m.p.y, Kuusamo, Pohjois-Pohjanmaa
Huippu jää Iirinki-reitin varrelle, joka on 9 km pituisena sopiva taukohuikonen ajopäivän keskellä. Huipulta näkee pitkälle aina Pyhitykselle, Rukalla ja Venäjän vaaroille asti.
Iirinki-reitin varrelta löytyy myös Iijoen alkupiste, joka näin aloittevalle Päätalon lukijalle on vähän niin kuin pyhiinvaelluskohde. Kirkasta ja kuplivaa.
Nivatunturi, 463 m.p.y, Savukoski, Lappi
Savukosken Nivatunturi löytyi sattumalta Savukosken kunnan matkailusivuilta. Etsin jotain kohdetta kevyelle välipäivälle ja tästähän se löytyi. Tie lähtöpaikalle oli pitkä ja kivinen ja vetinen, mutta kärsivällisyys palkittiin.
Huipulle, josta kansikuvan mökin löytää, oli n. 2,5km. Mökki on entinen palovartijan tupa, johon aika on jättänyt mukavaa patinaa. Mahtavat maisemat.
Kumputunturimainen vaikutelma jäi päällimmäiseksi, vaikka ihan uniikki paikka tämä onkin.
Oratunturi, 450 m.p.y, Sodankylä, Lappi
Oratunturiin löydettiin ihan vaan kartan avulla. Mistä lähimaastoista löytyisi huiputettavaa? Tännekin huipulle oli parkista vain 2km matka.
Rauhoittumaan on pitkä matka, mutta täältä se rauha löytyi.
Muuta kiinnostavaa :)
Kun ei muutenkaan mennä ihan valtavirrassa, niin kokeiltiin ekaa kertaa läskipyöriä vasta tänä kesänä Pyhällä. Anna innostui erityisesti suossa pyöräilystä… ;)
