Lokakuinen sunnuntai, luvassa 18’C lämmintä ja aurinkoista. Uskomatonta, mutta totta. Annan viikon vanha flunssa on jo onneksi mennyttä. Vielä pitää kuitenkin muistaa mennä rauhassa, eikä kovin pitkää retkeä voi suunnitella. Toisaalta ei tällaista ilmaa voi hukatakaan.
Viime aikoina visaisin pulma on ollut se, että jos haluaa mennä lähelle, niin mihin sitä menisi? Tällaisena pyhänä makkaranpaistolaavut ja Repovedet ovat niin kansoitettuja, että niistä ei ole meidän retkikohteeksi.
Edellisen retken rutiinilla otin sunnuntaisen aamukahvin keralle maastokartan. Mihin ei olisi liian pitkä matka autolla, varsinainen kohde riittävän lähellä jalkaisin, mutta silti tarjolla olisi jotain erikoista? Tarina alkaa muotoutua pikku hiljaa. Mäntyharjun ympärillä, lähinnä kaakon ja idän puolella, on hienoja korkeuseroja ja tietenkin järviä. Näitä olen tutkaillut jo aiemmin.
Siitähän se idea sitten lähti. Jos karttaan merkityn järven nimi on Nuija ja ympärillä paikkoja, jotka päättyvät sanaan vuori, niin hyvähän tästä tulisi. Ja tuli!
Ei nälkäisenä retkelle. Kahden aikuisen ihmisen tienvarsilounas herätti hassua kiinnostusta.
Tämän tarkempia koordinaatteja ei ole tarjolla.
Jos maisema olisi puustovapaa, niin tämäkin olisi kulutettu paikka. Onneksi ei ole.
Silmä lepää ja aurinko lämmittää.
Sunnuntain rentoutusta metsässä, neulonta.
Laatuaikaa :)
Korkeuseroa järven pintaan on parhaimmillaan melkein 50 metriä.
Tykkään näistä vuoristomaisemista koko ajan enemmän.
Sammaleet on liukkaat täälläkin, mutta alas päästiin.
Voittaja on löydetty kategoriassa vuoden keltaisin luontokuva ;)
Minä.
Sinä.
Vilvottelua järvessä lokakuun lämmössä.
Ja yllätys yllätys, toisen vuoren päältä löytyy nuotiopaikka.
Tässä sitä kelpaa ihmetellä eteläsavolaista maisemaa.
Mikä tästä meni?
Ei ainakaan ole koira.
Päätöskahvit. Hyvä reissu ja taas on viikko aikaa suunnitella seuraavaa.
