rogaining – Sivu 2 – Meiän metsä

Salpaus-Rogaining VI 2.5.2015

Kevään etenemisen huomaa viimeistään silloin kuin suunnistuskausi pyörähtää käyntiin. Lähes samalla viivalla on aina myös Rogaining-kauden aloitus, varsinkin kun tänä vuonna Kevätrogaining jäi Lapin reissun vuoksi välistä. Vapun tienoilla meillä on ollut tapana suunnata Päijät-Hämeeseen jo parin vuoden ajan, niin myös tänä vuonna.

Kuudes Salpaus-Rogaining järjestettiin tänä vuonna 2.5.2015 ja paikkana oli Asikkala, mutta tällä kertaa Päijänteen vastaranta. Kalkkisten kylän alakoulu toimi kisakeskuksena, jonne suunnattiin kotoa varhaisena ja sateisena lauantaiaamuna.

Suunnittelu

Tämän vuoden valmistautuminen oli jälleen hieman erilaista kuin edellisinä vuosina. Tänä talvena tuli hiihdettyä lähes 300km ja kuntosalilla ollaan käyty pari kertaa viikossa nyt jo muutaman kuukauden ajan. Juoksukilometrejä on takana kovin vähän, mutta pyöräily onneksi jo parisen sataa kilometriä. Näillä eväillä lähdettiin siis liikkeelle.

Mites tää suunnittelu nyt menikään?

1:35000 kartta saatiin käsiin tasan kl. 10.00 ja reitin suunnittelu saattoi alkaa. Viime vuodesta poiketen suunnittelun haastoi melko pitkät rastivälit ja vesistö, joka jakoi kartan eteläosasta puoliksi. Aluksi erehdyttiin katsomaan, että kapea Kalkkistenkoski olisi ylitettävissä sillalla, mutta leivänmurun tippuessa pois kartalta ei ollut enää siltaakaan. Viime vuonna kierrettiin n. 33,5km samassa 6 tunnin ajassa ja pisteitä saalistettiin 1000. Alustavasti näytti siltä, että tehokas 1000 pisteen lenkki edellyttäisi 45-50km lenkkiä. Siihen ei rahkeet riittäisi.

Eri vaihtoehdoista päädyttiin 890 pisteen suunnitelmaan ja n. 30 km lenkkiin. Kiertosuunta valittiin sujuvan maaliin tulon perusteella myötäpäiväksi. Suunnittelun rutiinit olivat ainakin omalta osaltani hukassa, onneksi Anna oli kartalla heti ;)

Kisa

Startti oli perinteiseen tapaan kl. 12.00. Sadekin taukosi sopivasti ja liikkeelle päästiin kosteassa tuulessa. Lähtöpaikkana toiminut pelto oli vesisateen kostuttama.

Eka Vekara-lippikset oli meidän tuntomerkkinä tällä kertaa. Niin ja iloinen mieli!

Kisa eteni alkuosuudella suunnitelman mukaisesti. 51-95 rastien välillä tieurien ja kartan katkoviivojen yhteyttä jouduttiin pari kertaa epäilemään, mutta oikeassa oltiin. 95-56-62-73 kuljettiin suunnitelman mukaan, vain n. 20min aikataulua perässä. Ei siis mitään hätää. 73-84 meitä auttoi uusi metsäautotie ja ennalta arvelluttanu ryteikkö-suo-ojan ylitys jäi kokematta. Kartassa tietä ei ollut. 84 oltiin hieman yli kl. 14.00, joten aikataulu oli edelleen hyvin kireä. Matkavauhtina meillä oli n. 5km tunnissa, joten jos joku heitti niin kokonaismatkan laskenta.

Välituuletus, eka 10km takana.

84-41 välillä energianpuutos alkoi tuntua pienenä haparointina. Joka kerta on nyt käynyt niin, että kun miun keskittymiskyky alkaa hiipua, niin Annan vastaavasti paranee. Kiitos sen, 41 löytyi kohtuullisella vaivalla. Ennalta reitin puoliväliksi oli kaavailtu rastia 101. Sinne meno oli vaivalloista ja epävarmaa, vaikka gps-jälki ei sitä paljasta. Perillä oltiin 35min aikataulua perässä. Jälkien perusteella matkaa oli taitettu jo 17km. 101 jälkeen pidettiin evästauko, jossa paljastui, että emme olleet muistaneet syödä riittävästi. Kerran tunnissa energiaa, ai niin mikäs sääntö se oli? Evästauolla päätettiin jättää pois 44 ja 102 = 140 pistettä. Hieman harmitti, mutta kiire tulisi jo näilläkin valinnoilla.

Kevät etenee, Team K etenee.

82 löytyi helposti, kiitos metsätalouden. 82 jälkeen aikaa oli 1,5 tuntia, ja matkaa jäljellä n. 7km. Ei suurta hätää, mutta virheisiin ei olisi myöskään varaa. Juoksu kulki melko mukavasti ja 82-53 puolivälissä siirryttiin oikaisulle, suunnitelman mukaan. 15 min oikaisun päätteeksi päädyttiin 300 metrin päähän oikaisun aloituksesta. Vähäisetkin pelivarat oli syöty. Lisäksi 53 mennessä kartan kapeat katkoviivat olivat epäselviä ja haparointia tapahtui taas. Lopulta 53 löytyi, mutta aikaa oli jäljellä enää 40min. Päätettiin jättää pois sekä 35 että 34. Lopulta maalissa kokonaisaikaa oli kulunut 5:46 ja pisteitä kertynyt 670.

Summarum

Loppusijoitus oli 32/63 ja omassa 6 tunnin sekasarjassa 12/23. Eroa voittajaan jäi 580 pistettä ja omassa sarjassakin 500 pistettä. Viime vuoden oman sarjan 4. sija vaihtui 12. sijaan, voittajien pistemäärien pysyen melko vakiona. Kokonaismatkaa meille tuli n. 29km. Alkuperäisen 890 pisteen suunnitelma olis edellyttänyt n. 10km pidemmän kierron ja 1,5km/h nopeampaa kulkua. Spekulointi sikseen, meillä oli hauskaa ja nautittiin siitä, että meille tuli taas roppakaupalla haastetta eteen. Fyysinen jaksaminen oli nyt parempi kuin aikaisemmin, mutta vauhtia pitäisi saada lisää. Ja sitähän saa juoksemalla metsässä.

Kotisohvalta metsään – se on meidän motto!

Alun perin tämän kesän Rogaining-kaudesta piti tulla tynkä. Suomen MM-kisojen vuoksi, Retki-Rogaining on jo kahden viikon päästä. Sinne ei ollut tarkoitus mennä – alun perin. Loppukesän kahnauksiin on vielä niin pitkä aika, että nyt kuumeisesti pohditaan, että jos sitä ehkä kuitenkin….

22 km takana. Innostusta tarjolla roppakaupalla.

Mennääks vähän ravia eli Retki-Rogaining 2014 Hailuodossa 9.8.2014

3250 km pitkän valmistelutourneen jälkeen kesälomareissu huipentui lauantaina 9.8.2014 järjestettyyn Retki-Rogaining tapahtumaan. Tällä kertaa järjestysnumero oli seitsemän ja paikkana Hailuodon saari Oulun edustalla. Aktiivisen kolmen viikon kesäloman loppusuorana oli siis 8 tuntia ja arviolta n. 40-50km rastiviidakkoa. Viimeistelyleiri pidettiin Ylläksen maisemissa mm. maastopyöräillen, suojuosten ja suunnistaen. Viime hetken katsastuksena toimi tunturisuunnistus, joka meni meiltä ihan nappiin.

Jotta valmistautuminen ei olisi kuitenkaan näin helppoa, järjesti Sokos Hotels meille vielä lisähaasteen. Yöpymisen lähes 30-asteiseissa hotellihuoneessa. Ei ihme, että toisen kisatoverin ilme oli vakava ennen karttojen jakoa.

Viime vuonna oltiin ekaa kertaa Retki-Rogainingissa Sappeella. Sieltä päällimmäiseksi muistoksi jäi hieman yli-innokas järjestelytaho, sateinen keli ja surkea reittisuunnittelu. Tätä kokemusta on ruodittu tässä blogissa jo aiemmin, joten ei siitä sen enempää. Tälle vuodelle alla oli KevätRogaining, Salpaus, Fillari-rogaining ja vielä Pyöräretki, joka on tosin hieman eriluonteinen. 1:50000-peruskartalla oli harjoiteltu lisäksi suunnistusta Muotkan erämaassa eli pohja oli kunnossa. Viime vuoden tapaan osallistuttiin 8 tunnin sarjaan, joka ei ole virallinen SM-kisa. Ainakaan vielä meillä ei ole tuohon 24 tunnin sarjaan mitään asiaa eikä oikein innostustakaan. 8 tunnin sarjassa kaikki kilpailevat samassa sarjassa, eli 2-5 hengen joukkueissa.

Muutama muutos viime vuoteen meilläkin oli. Eväät – en palaa enää edellisvuoteen – ne oli nyt mietitty huolella ja hankittu eri lähteistä. Sääennusteen epävarmuuksista johtuen, nestettä täytettiin ylikuorma eli 2,5 litraa, joka aiheutti alussa hieman hankaluuksia. Lisäksi mukana oli 0,5 litran pullo laimeata urheilujuomaa. Loput eväät voi poimia kuvasta – tällä kertaa ei kuitenkaan ollut mukana ruisleipiä eikä pöytäliinaa ;)

Reittisuunnittelu

Omasta mielestäni ne vajaat kolme tuntia, jotka voi käyttää reitin suunnitteluun, ovat ehkä jännittävämpiä kuin itse kilpailu. Tällä kertaa meillä oli selkeä visio: noin 40km matka ja mahdollisimman isolla numerolla varustettuja rasteja. Saarella kun oltiin ja lähtöpaikka liki keskellä, niin ensimmäinen valinta oli painotus: ylös, keskelle vai alas. Pyrittiin välttämään pitkiä rastivälejä ja lopuksi vielä väännettiin kiertosuunta toisin päin. Suunnitelma sisälsi 17 rastia, jotka tuottaisivat yhteispisteet 93 (tai 930 riippuen laskutavasta). Pienin rasti oli 29 ja suurin 87. Etapit laskettiin 1 tunnin, 2 tunnin, 4 tunnin ja loppumatkan pätkiksi. Tässä tein kuitenkin virheen eli 1,2,5 ja loppu olisi ollut oikein. Loppupätkän pituudeksi arvioitiin n. 15km ja maalissa oli tavoitteena olla 15 min ennen määräaikaa. Kuten kuvasta näkyy reittisuunnittelussa hyödynnettiin taas uutta toteutustapaa.

Matkaan ja matkalla

Kisa käynnistyi kello 12 ilman ollessa lähes helteinen. Ei hyvä! Elimistö oli vielä Sokos Hotel-moodissa ja hikoilulla ei ollut mitään rajaa. Vaikka oltiin tankattu nestettä hyvin, niin tuntui, että kuivaksi vetää. Osin ehkä tästä syystä vedettiin ensimmäinen mahdollinen risteys väärin ja tehtiin ylimääräinen 300 metrin lenkki ensimmäisen 5 minuutin aikana. Alkupätkämme kulki peltojen läpi kohti lähempänä merta olevaa harjualuetta. Juoksuaskeleet tuntuivat kovin raskaalta ja alun haparointi meinasi vetää mielen matalaksi. Enää 7,5 tuntia taivallettavaa! Ensimmäinen rasti (77) oli tarkoituksella pitkän välin päässä, samoin kuin seuraava eli 69. Kuuysin osalta mentiin ihan kuutamolle n. 1,5 km ennen rastia. Oletettu tie ei ollutkaan oletettu, täällähän on itse asiassa teitä, polkuja, uria ja kaikkea siltä väliltä viisinkertainen määrä kartan viivoihin nähden. 45 minuuttia takana ja olemme hukassa, oujee! Hieman helpotusta tuskaan toi toinen joukkue, joka näytti olevan niin ikään hämillään polkujen määrästä. 50% aavistuksella siirryttiin polulta pois ja lähdettiin etenemään Lehväslaihon rukkassuunnalla. Se vei meidät jo 150 metrin päähän rastista, mutta käyrien luku oli edelleen hankalaa. Pakkohan sen on täältä löytyä ja löytyihän se lopulta. Ajassa 1:05 kasassa oli 13 pistettä, suurin piirtein ennakoidussa vauhdissa töpyistä huolimatta. Rasti 59 löytyi helposti, mutta juoksu oli edelleen tahmeaa. Taivas onneksi meni pilveen ja ukkonen jyrähteli taustalla. 29 löytyi lopulta sekin vähän yllättävän kaukaa, mutta löytyi kuin löytyikin. Raakasuklaapatukka poskeen ja matka jatkuu.

29 oli käännekohta, sen jälkeen mentiin 83, 64 ja 48 hyvin. Erityisesti ojarasti 83 oli tosi mukava. 48 tienoilla oltiin noin 3 tunnin kohdalla ja 21 km takana. Vähän suolaista tankkausta ja matka jatkuu. Taivas synkkenee yhä vaan. Rasti 87 oli meille henkinen puoliväli, vaikka ajassa ja matkassa se ei ihan sitä ollutkaan. 87 oli merkitty luonnonsuojelualueiden välimaastoon suon länsilaitaan. 1:40000 kartalta oikean polun mutkan löytäminen on jo itsessään aika haastavaa, mutta oikean suon löytäminen vaatii jo tässä tapauksessa tuuria. Alle kymmenen minuutin etsinnällä 87 kuitenkin löytyi ja jäljen perusteella Annan alkuperäinen suunta olisi vienyt lähes suoraan rastille. Nyt aikaa oli jäljellä yli 4 tuntia ja pisteitä kasassa 46 eli vain kymmenen vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Seuraavaksi rastit 54 ja 62 olivat helpohkoja, joskin poluton reittivalinta 87 eteenpäin aiheutti hieman uskonpuutetta. Lopulta oikea tie kuitenkin löytyi. Viiden tunnin etapilla oltiin jo puoli tuntia etuajassa. 58 rastilla oli myös kaivo, josta sai juomatäydennystä. Hulppeat maisemat merelle ja takana mylvi jo ukonilma.

Loppusuora koostui rasteista 82, 56, 74, 51, 30 ja 36. Kuusikosta ensimmäinen löytyi helposti, seuraava hurjalla tuurilla heti, 74 kivikkoriviä seuraamalla ja 51 suoraan sorakuopalta. Yritin tässä vaiheessa hieman herätellä ajatusta rastin 78 hakemisesta, mutta se kariutui nopeasti, sillä lähdettiin rastilta väärälle uralle. Reilun kuuden tunnin ja 35 km jälkeen iski siis väsy. Lisäksi seuraava rasti eli 30 oli keskellä valkoista olevien ojien reunassa. Nice! Jälleen sitkeys kuitenkin palkittiin. Meillä oli takarajana oja, joka ylitettäisiin joka tapauksessa. Ja ojaa pitkin tunnistetaan oikea kohta ja oikeasta kohdasta päästään rastille. Taival oli raskas, mutta 30 antautui. Tuntui ainakin 70 pisteeltä. Lopussa oli jäljellä enää 36, joka oli selkeä paikka. Maalisuora oli 3,5km pitkä ja siihen oli aikaa ruhtinaalliset 50 minuuttia (+15 min vielä puskuriaikaa). Maalissa oltiin ajassa 7:32 ja jälkiloki näytti matkaksi 45km. Hyvä me!

Pesujen jälkeen ruokajonossa huomattiin yllätykseksi olevamme kuudes. Kaikki seitsemäntoista joukkuetta oli lähtenyt ja tullut maaliin. Kuudes sija on meille tosi hyvä ja todella yläkanttiin. Voittajajoukkueet keräsivät pisteitä 1140 (114). Pronssimitaliin jäi eroa 120 pistettä (12).

Lopputulema

Hauskaa oli lopulta. Reitti, maasto ja matka olivat meille raskaita ja kuitenkin mentiin vielä siellä keltaisella alueella, eli reservejä jäi. Käytännössäkin olisi ehditty mennä se 50km ja ja ja….. Parasta on se, että jäi jossiteltavaa. Järjestelyt olivat hyvät, meininki rennompi ja paikka melkein eksoottinen. Mikä parasta tälle vuodelle on edessä ehkä ainakin kaksi tapahtumaa, joten parantamaan pääsee aivan varmasti. Eväitä ei saatu ihan kaikilta osin tuhottua, mutta toisaalta ei jäänyt eväistä kiinni. Matkan hapuilujen välttäminen olisi tuonut meille ehkä 15-20 minuuttia lisää. Toisaalta ei oltu lainkaan mietitty vaihtoehtoja tämän ajan käyttämiselle. Väsyneenä reittimuutosten tekeminen ei meiltä vielä onnistu.

Fillari-Rogaining Jyväskylässä 18.5.2014

Sain kunnian raapustella mein eilisestä retkestä, kun H lähti ulkomaille edustamaan.

Eilen oli mein ensimmäinen rogaining-mittelö polkupyörillä! Lähtökarsinassa tehtiin havainto oman kaluston eroista suhteessa muihin osanottajiin: meidän retkifillareiden lisäksi mukana taisi olla kokonaista kolme ei-maastopyörää. Laukkujen lukumäärä ja koko oli myöskin vähän eri luokkaa. Ei annettu sen häiritä menoa, päätavoitteena oli lähteä tekemään hyvä reeni ja samalla nautiskella yhdessä ulkoilmasta koko päivän ajan. Kelikin suosi yli 20 asteen lämmöllään ja auringonpaisteella.

Koko matkaa ei tarvinnut käydä pyörän kanssa, me tehtiinkin kahdelle rastille pisto jalkapatikassa. Toinen oli hulppealla mäennyppylälle, joten kapuaminen vattupusikossa kannatti jo maisemien (ja 8 rastipisteen vuoksi). Jälkimmäinenkin rastinotto sujui hyvin, pyörien luokse löytäminen olikin sitten vähän hankalampaa. Ensi kerralla ehkä se kompassi mukaan..

Tiet oli hyvinkin erilaisia. Oli kuvankaltaisia pinnoitettuja kiitoteitä, kivistä hel*etinpolkua (pinta nyrkin kokoista sepeliä) sekä eri kuntoisia polkuja. Pyöriemme kunniaksi – ja miksei myös itsemme – täytyy mainita, ettö ainoastaan yhdellä tieosuudella piti työntää pidempi pätkä. Renkaat ei vaan rullanneet pehmeässä hietikossa.

Eväät oli hyvin samantapaisia kuin kinttukisoissakin, soseita, soppaa, omia energiakeksejä, hedelmiä.. Tässä spesiaalina oli kahvila, jossa käytiin tankkaamassa energiaa paninin muodossa. Puolen tunnin huili virkisti. Ja oli muuten aika eksoottinen kahvila, kallion sisään louhittu planetaario. Ihan kuin olis tupsahtanu Saksaan!

Kapteeni alkoi puolen välin jälkeen osoittaa hyytymisen merkkejä. Liikkeelle lähtö hieman kohmettui (itse kuvaili jäätymiseksi), mutta suklaan (pandaa tietysti, kun Jyskylässä ollaan!) voimalla saatiin joukkueenjohtokin tilanteen tasalle. Itse tuumailin, että tällanen kisamuoto oli jokseenkin lepposampaa kuin kinttumallinen. Ehkä siks, että tavotteet oli toisenlaiset ja sai rennommin fiilistellä?

Matkalla oli hurjasti mäkiä, joista jyrkin ehkä 17% nousu. Tai niin ainakin oli tienpintaan kirjoitettu enkä lihastuntumalla sano sen paljon valehdelleen. Hetken kuvittelin itseni Giron vuoristoetapille.. Jotkut jupisi mäkisestä reitistä, itse mielsin ne hyväksi reeniksi. Ilman rastinottoa pyöräillessä olisi helppo jättää tullaiset väliin? Junaakin jouduttiin väistämään ja melkein ajettiin nokkakolari – oravan kanssa! Käärmeitä oli tullut useaan kohtaan tielle lämmittelemään.

Lähes yhtä freesinä oltiin maalissa, niinkuin H tässä kuvassa. Matkaa kertyi n. 74 kilsaa ja aikaa tuhrattiin hieman vajaa 8 tuntia. Rasteja napsittiin 18. Pummeja tuli oikeastaan yksi, ja sekin johtui kartantulkintavirheestä (tie ei mennytkään läpi, vaan poikkesi kesämökin pihaan, joten ei auttanut kuin kääntyä ympäri..).

Kaikin puolin mahtava kisa, ensi vuonna uudestaan?!

Seuraa blogia Bloglovinissa