#ekaretki2018

Tänä vuonna haluamme rauhoittua ja löytää luonnon uudelleen. Ei valokuvien tai tarinoiden vuoksi, vaan sen fiiliksen, jonka aikuinen seikkailija voi luonnossa löytää. Toivottavasti tänäkin vuonna pääsemme lähelle ja kauas. Etsimään jotain sellaista, jossa emme ole ennen käyneet ja tutustua uudella tavalla siihen, jonka kuvittelemme jo tuntevamme.

Tänään aloitimme läheltä, mutta löysimme paljon uutta.

Mitä tapahtui?

Pitkän julkaisutauon aikana ehtii tapahtua yhtä ja toista. Tänä vuonna olemme muuttaneet todeksi monta pitkäaikaista haavetta. Tästä kirjoituksesta löytyy meille tärkeitä juttuja, isoja ja pieniä. Osa niistä tapahtuu vain kerran elämässä, osasta on tullut pysyvää. Puoliympyrä alkaa samasta paikasta, johon se myös päättyy. Huomaamattaan tai ehkä juuri siksi, sitä on tänäkin vuonna tullut nähtyä ja koettua monenlaista.

Kevättalvinen maisema eläinhoidokkien kotimaisemista (Lappeenranta).

Keväällä tie vie metsäretkille, varsinkin viikonloppuisin, kun valoisaa aikaa on arkea enemmän (Savitaipale).

Kotimaisemissa auringon painuessa jo mailleen (Savitaipale).

Nykyään matkaillaan ulkomailla harvoin, mutta keväällä toteutettiin pitkäaikainen unelma (Kööpenhamina, Tanska).

Alen kivillä osana omatekoista Wallander-kierrosta (Ystad, Ruotsi).

Alen kivet (Ystad, Ruotsi).

Lintujen muuttoa ihailemassa Itämeren rannalla (Ystad, Ruotsi).

”Vihdoinkin täällä!” Kahdeksan vuoden haaveiluista totta (Ystad, Ruotsi).

Wallander-kirjoista tuttujen paikkojen bongailua (Ystad, Ruotsi).

Mossby Strand, klassikko tämäkin (Ystad, Ruotsi).

”Ollaan ajettu joskus ihan autollakin.” (Mossby Strand, Ruotsi).

Tykätään kävellä paljon, myös lomalla. 15 km iltalenkillä Pienen merenneidon luokse (Kööpenhamina, Tanska).

Lintujen bongaamista ja maaseudun heräämistä kevääseen (Savitaipale).

Viileää kevättä lämmittää kahvi. Löydettiin mahtava paikka lintujen bongailuun melkein takapihalta (Savitaipale).


Aurinko lämmittää jo, vaikka Saimaassa on vielä jäät (Savitaipale).

Jokavuotinen harrastuksemme: Kangasvuokkojen etsiminen ja löytäminen (Savitaipale).

Hereillä ollaan, vaikkakin viikkokaupalla myöhässä (Savitaipale).

Toukokuun loppupuolella jäät ovat jo menneet, mutta koivujen lehdet ovat edelleen pieniä (Savitaipale).

 Kevättä ihailemassa melkein takapihalla (Savitaipale).

Meillä matkailuun liittyy useimmiten joku tarina. Tässä se on S/S Turistin haaksirikko ja muistomerkki Ristiinan hautausmaalla (Ristiina).

Arki-iltanakin ehtii jo lähiretkeillä, kun kalenteri kääntyy kesäkuuksi (Savitaipale).

Kolean kesäkuun rauhaa. Hakkuuaukosta huolimatta männyt tuo turvaa (Savitaipale).

Kotimaisemaa, lempimaisemaa (Savitaipale).

Juhannusretkellä kohti Kärnäkoskea (Savitaipale).

Anna Puu, tai ainakin puussa. Lampaiden seassa Kärnäkosken linnoituksella (Savitaipale).

Toinen juhannusretki Paistjärvelle Heinolassa. Tässä vaiheessa tarvitaan jo vara-Lappia, Kainuuta ja Koillismaata (Heinola).

Lämpöä ja rauhaa kesälomalla tai ainakin melkein (Jämsä).

Rouvat neulovat ja herrat tähyilevät horisonttiin (Kiiskilänmäki, Keski-Suomen korkein kohta, Multia).

Soutuvene lainaan ja kalastushommiin (Lappeenranta).

Kesälomalla Iso-Syötteellä. Tauko Portinsuolla Pitämävaaran lenkin varrella (Pudasjärvi).

Toinen meistä pirteänä palauttamassa pyörää Iso-Syötteen huipulle (Pudasjärvi).

Meille tämä Vaarojenmaa on erittäin tärkeä. Näkymiä Romevaaralta, Iso-Syötteen naapurista (Pudasjärvi).

Päätalo-fanin ja Iijoki-sarjan lukijan unelma, käynti Kallen kotipaikalla (Kallioniemi, Taivalkoski).

Lomalla: Sarjassamme Henrin erikoiset. Pietarin radan rakentajien muistomerkki (Lahti).

Lomalla: Henrin erikoiset, osa 2. Alfred Kordelinin murhan muistokivi (Hausjärvi).

Lomalaisten tähyilyä Selkämerelle (Rauma).

Vähintään kerran kesässä uidaan meressä ja niin nytkin. Saaristomerellä Kiilan uimarannalla (Kemiö).

Pitkään puhuttiin tästäkin, mutta nyt sanoista tekoihin. Luostarinmäen käsityöläismuseo (Turku).

Annan neulontaharrastus vie meitä milloin mihinkin kuvailemaan luomuksia (Savitaipale).

Uimaan ennen auringonnousua tai sen aikaan. Tätä on nyt harrastettu pitkälle syyskuuhun (Savitaipale).

Mustikoita ja vadelmiakin tuli kerättyä riittävästi (Savitaipale).

Puoliympyrä sulkeutuu syyskuussa lähtöpaikalle (Lappeenranta).

Anna mennä Anna

Meille, joilla ei ole varaa, mahdollisuutta tai muuten vaan halua mennä hiihtolomalla mihinkään (tai sitä lomaa ei ole), tarjoaa takametsäily mahtavia luontokokemuksia ympäri vuoden. Aliarvostettu lähiluonto saa yleensä vähän jos mitään arvostusta. Meille Annan kanssa takametsät on kaikkein tärkeintä luontoa. Ei tartte ajaa mihinkään, eikä valmistautua. Sen kun keittää mehut pulloon, voitelee eväsleivät ja ulos. Suksin, jalan, lumikengin. Tällä lumimäärällä liikkuminen on enemmän halusta kuin varusteista kiinni. Keväthangilla on tuoreita jälkiä niin hirvistä, ketuista, peuroista, jäniksistä kuin pienemmistäkin eläjistä. Ja linnuista tietenkin. Ei tietysti sovi kaikille. Varsinkin jos olet totinen tai sinulle tärkeää mitä muut ajattelee. Jos nämä piirteet eivät ole sinun, niin en näe muuta estettä. Eikun ulos vaan; nukkua ja ruokailla voi huokeasti ihan kotona.

 

Mennään siitä mistä halutaan.

Eilisten hirvien jälkiä ihmettelemässä.

Hirvien menosuuntana on kevät.

Etiäpäin.

Anna suunnittelee hakkuuaukon ylitystä.

Takametsän taikaa.

Talousmetsäkö ei voi olla kaunis?

Kevättalvea parraimmillaan.

Ryhmä Rämää meinaa hymyilyttää tää touhu.

Tässä kohtaa mietin, että tätä yritetään niin monen toimesta muutaa tuotteeksi ja kuitenkaan se ei onnistu. Ei sieltä käsin, ei koskaan.

Excuse Me but I am enjoying. Do not disturb me :)

Peltoa, mehtää, aurinkoa ja lunta. Mitäpä sitä muuta?

Taivas peittyy kevään tuloon, vesisade, tervetuloa!

Kuivan syksyn hyödyn huomaa näin ojan ylityksessä.

Reipas hiihtäjärouva Savitaipaleelta.

Retken pääkohde. Lato siellä jossain.

Tärkeä. Tärkeämpi. Eväät.

Auringon patinoimaa latoa.

Kevään kaipuu on jo kova, mutta onhan se hienoa tämäkin.