Jo tutuksi tulleella tavalla riennettiin jo hyvissä ajoin ennen Juhannusta pohtimaan, että mihinkäs sitä tänä vuonna menis keskikesää juhlistamaan. Henri (taas) oli jo aikoinaan Petkeljärven reissulla katsastellut jotta Koitajoen ympäristö olisi mielenkiintoista. Sinne siis! Karttakin muistettiin tilata melkein hyvissä ajoin (kerkes tulla postissa ennen retkeä) ja viime hetken varustehankinnat meni jahkailun vuoksi vielä enemmän viimetippaan.. Ja nyt yllätys-yllätys: MITÄÄN TARPEELLISTA EI JÄÄNYT KOTIIN – tarpeettomia tavaroita oli joitakuita..
Sitten enemmän itse retkestä:
Torstai 21.6.2012
Lähdettiin työpäivän jälkeen ajelemaan kohti Pohjois-Karjalaa, joten saapuminen leiripaikalle meni aika myöhäiseksi. Oltiin joskus kymmenen kieppeillä perillä Patvinsuolla. Nokkela hoksaa, että eihän se nyt varsinaisesti ollut määränpää eikä ihan prikulleen reitin varrellakaan! Mutta mutta, syksyinen reissu muutama vuosi takaperin jätti kaipuun tuonne ja siksi siis päätettiin viettää eka yö siellä. Teltta siis pystytettiin Suomunjärven rannalle. Ilta hujahti leirin pystytyksessä, siitä sitten iltapesun jälkeen etsimään unta. Kuten aina pitkän retkitauon jälkeen, ekana yönä uni jäi aika katkonaiseksi.. Varsinaista juhannusruuhkaa ei esiintynyt ei sitten teillä eikä Patvinsuolla. Paitsi itikoista ja mäkäröistä. Meidän lisäksi tälle teltta-alueelle tuli yks telttakunta – sekin leirityi mahdollisimman kauas meistä. Samanlaisia erakkoja siis hyökii! Ruvettiin pohtimaan jopa, että jätettäs teltta tänne ja tehtäskin retkiä täälläpäin..
Juhannusaatto 22.6.2012
Melko pitkien unihuikosten jälkeen herättiin huomataksemme, että parkkipaikka pursusi autoja ja nukkuessamme ohi oli virranut melko monta patikoitsijaa. Päätettiin siis aamupalaa murkinoidessa kuitenkin jatkaa matkaa vähän syrjemmille seuduille. Ennen aamupalaa virkistäydyttiin raikkaassa Suomunjärvessä. Eipä ollut heräämisongelmia!
Autoillen siirryttiin idemmäs, kohti Koitajokea ja Koivusuon luonnonpuistoa. Maisemat helli silmää, eikä ihmisiä näkynyt määränpäässä yhtä pyöräilijää lukuunottamatta. Tehtiin pikainen reittisuunnitelma ja ensimmäisen etapin määränpääksi tuli Kivikkosuon nuotipaikka. Retkilounas (metsästäjänpataa) valmistui kuin vanhoilta tekijöiltä ja nuotiokin syttyi kerrasta, vaikka puut olikin vähän kosteita. Ei ole siis ihan kaikki taidot talviteloilla. Ainiin, oltiin muuten ostettu tätä reissua varten karhunkellot, kun niitä sekä susia täällä kuulemma liikkuu. Kerettiin todeta ettei niitä nyt vielä alussa tartte ripustaa kilkattamaan, kun jo heti lausahduksen jälkeen nähtiin märässä maassa karhuntassun painauma.. Sen jälkeen matkamusiikista ei tarvinnut huolehtia laulamalla, hihi.
Kivikkosuolla tehtiin uusi etappisuunnitelma. Tämä oli muuten varsin uutta meille.. Yleensä suunnitellaan reitti jo kotona valmiiksi ja kompuroidaan se suunnitelman mukaan alusta loppuun, vaikka matkalla huomaisikin että se esimerkiksi maaston vaativuuden takia oli ihan pieleen mietitty. Nyt mentiin siis fiiliksellä ja avot olikin mukavampaa. Kerkes katsastella kävyt ja menninkäiset ja nauttia luonnonrauhasta paljon enemmin. Siitä toisesta etapista siis. Kivikkosuolta jatkettiin matkaa Leimuukämpälle, jossa päätettiin yöpyä ja käydä ilman rinkkoja katsastamassa Itäpiste (Suomen ja EU:n itäisin raja). Rinkkojen jättäminen kämpille oli oikein loistava ratkaisu, sillä ilman kantamuksiakin tuntui kintuissa ihan kivasti. Päivämatkaa kertyi kokonaisuudessaan tälle päivälle n. 20 km.
Juhannusaattoilta sujui tulistellessa ja herkkuja nautiskellessa (juhlan kunniaksi oltiin kannettu vähän normaalista poikkeavia eväitä mukana, oikein lakuja ja ruissipsejä, hih!). Itikoita ja mäkäriä oli täälläkin, erityisesti niistä oli apua iltapesujen nopeuttajana.. Itse tuvassa sisällä oli melko vähän öttiäisiä ja se tarjosikin patjoineen ja tyynyineen oikein lokoisat unoset. Kämppä oli jätetty edellisten kävijöitten toimesta vähän epäsiistiin kuntoon, mutta puitteet olivat muuten hienot. Leimuukämppä sijaitsee Asumajoen rannalla aivan rajavyöhykkeen tuntumassa. Muita yöpyjiä ei ollut eikä poluillakaan tullut ketään vastaan.
Juhannuspäivä 23.6.2012
Nyt tarkkana, seuraa aamupalavinkki: Kotona ollut maitojauhe oli mennyt vanhaksi, joten keksittiin kokeilla UHT-maitotetraa (2dl) retkiruoan maustajana. Tulee muuten maukasta puuroa, kun laittaa 2 dl maitoa, 2 dl vettä, 2 dl oikeita puurohiutaleita ja puuron kiehuttua lisää lämmin kuppi marjakeittoa (oikeita marjoja tietysti silloin jos niitä on saatavana). Tetrat kestävät kovaakin käsittelyä ja kestävät lämpimässäkin (ehkä ihan helteellä ei..) hyvinä. Muutama purnukka maitoa kulkee siis jatkossa meillä mukana retkillä!
Aamupalaa nauttiessa laadittiin taas reittisuunnitelmia. Päätettiin taivaltaa Asumajoen laavulle, sieltä lautalla Koitajoen yli ja joen vartta pitkin Polvikoskelle auton luo. Matkan varrella pienellä suolla lehahti jaloistamme lentoon teerinaaras lapsosineen. Henri pyykkäsi Asumajoessa telttapatjaa roskapussin rikkoonnuttua (vahvempia pusseja jatkossa!) ja pidettiin kaakaonmittainen tauko. Laavu oli kauniilla paikalla joen mutkassa, varmasti hyvä paikka yöpyäkin. Täälläkin oli käynyt tosin sottapytty-retkeilijöitä..
Koitajoen ylitys oli vähän erilaista kuin Repoveden Ketunlossilla, koska virta painoi lauttaa alajuoksulle. Kuivin jaloin selvittiin joesta, mutta sen jälkeen polkuosuudella joutui riisumaan kengät kun joki tulvi tielle ja tien vierestä alkoi suo. Virkistävä jalkakylpy mutavedessä teki eetvarttia! Autolla tankattiin vesivaroja ja pystytettiin teltta lähistöllä olevalle nuotipaikalle. Lounaan (Miilunpolttajan pasta) jälkeen lähdettiin taas ilman rinkkoja matkaan, suuntana Koivusuon luonnonpuisto. Kuljettiin Koivusuon läpi Pirhunvaaran metsänvartijan tuvalle. Itse tupa pihapiireineen oli ehkä pienoinen pettymys, mutta aakea suo teki taas vaikutuksen. Se tuoksu ja se avaruus, aah! Iltaretkellä bongattiin karhun raapima kelopuu, joutsen, punajalkainen suolintu sekä kuovin näköinen tirppu. Sen kuovin näköisen lapsonen oli eksynyt pitkospuille ja emo oli tietysti kovasti hädissään kaartaessaan taivaalla. Bongauksien epätäsmällisyyden selittää mukana olleen luontokirjan kapea-alaisuus! Nautiskeltiin hetken aikaa suomaisemasta pitkospuilla maaten: aika paljon enemmän elämää näkee kun asettuu suolla makuulle..
Koitajoki oli leiripaikkamme kohdalta aika vuolas ja reuna äkkijyrkkä, joten päädyttiin peseytymään ämpärin kanssa. Jos Suomun vesi oli raikasta, niin tää oli sit ehkä hyytävää. Puhtaaksi tuli, se oli pääasia. Iltaruuaksi kokattiin retkiemme lempimuonaa eli lihapullia ja perunamuusia. Muuten ilta meni taas tulistelun merkeissä ja luonnonrauhasta nauttiessa.. Hyttysiä ja mäkäröitä oli edelleen reilusti enemmän kuin kotitarpeiksi, mutta ne ei oikeastaan enää haitanneet. Kai sitä sitten niihikin siedättyy. Ai niin, uusista hankinnoista hyttyshuppu (Sea to Summit) ja retkihattu -yhdistelmä oli mainio. Paljon parempi kuin se entinen, jossa hyttysverkko oli hatun reunassa kiinni. Ei valunut silmille ja tarpeen vaatiessa oli näpsäkkä ottaa housuntaskusta suojaksi verenimijöitä vastaan. Yöllä tuvassakin toimi hyvin.
Sunnuntai 24.6.2012
Kolean yön jälkeen herättiin tuuliseen aamuun. Makuupussi sanoo mukavuuslämpötilaksi -3 astetta. Yöllä oli varmaan jossain viiden asteen hujakoissa eikä ollut ihan mukavaa. Onneksi viileä hetki kesti vain aamuyön tunteina pienen tovin. Eli jos syksyn ja kevään yöretkiä meinaa joskus tulevaisuudessa tehdä, niin täytynee satsata toisenlaisiin pusseihin. Aamupuuron jälkeen pakattiin leiri haikein mielin ja suunnattiin juhannusruuhkia vältellen pikkuteitä kotia kohti. Olipahan mukava retki, taatusti yksi onnistuneimmista meidän retkien joukossa! Tällaisen kiireettömyyden kun osaisi säilyttää jatkossakin..
Metsässä kulkiessaan sitä yhtäaikaa
ajattelee paljon
eikä kuitenkaan mitään.
Metsässä kulkiessaan sitä yhtäaikaa
tuntee vahvasti olevansa
ja samalla ymmärtää ettei juuri ole.
Päätettiin täälläkin kiertää autolle palatessa pieni lenkki, että saadaan rinkankantoon rutiinia. Reitti kierteli harjumaisemissa ja matkan varrelle mahtui myös vähän jännitystä tulvaveden runtelemaa siltaa ylittäessä. Selvittiin kumpikin kuivin jaloin ja varustein.
