Hetan kirkonkylän tuntumassa kohoaa muusta maastosta korkeammalle Jyppyrä-niminen vaara. Tokihan se piti käydä potkukelkan kanssa valloittamassa, kun täällä päin kerran oltiin.
Itse kipusin vaaralle keskiviikkona, yhtä aikaa auringon kanssa. Alaskin mentiin samaa matkaa. Päivän pituus ei päätä huimannut, mutta olipahan ihana nähdä, että aurinko on vielä elossa! Kyllä se vaan kummasti saa heti hymyn huulille ja silmiin asti… Outo pallo.
Tykkyä oli kertynyt alaskin jo aika paljon, mutta vaaran laelle sitäkin enemmän. Taikametsää. Ja ihanan hiljaista.
Toinen valloitus tehtiin Henrin kanssa yhdessä perjantai-iltana. Maisemia ei silloin nähnyt, mutta kuultiin joulun avauksen ilotulitukset ja nähtiin kirkonkylän valot.
Kaunis talvi!
Oispa täälläkin tuollanen keli.. Toivottavasti viel jouluks tulis lunta.